lauantai 31. joulukuuta 2011

Pojalle pallero

Siinä se Joulu taasen tuli ja meni, lievää lahajastressiä pukkas kun viimesiä taisin valmistella vielä joulupäivänäkin. Mut valmista, ja ei ku ens vuotta kohti!

Pojalle siis pallero. Tätä oli vaikea kuvata ku ei tienny mikä kantti ois ollu kivointa laittaa esille. Ensin huolellinen kuvaus sisätiloissa (liian hämärää), ja loppujen lopuksi kalsarit ja kumpparit jalassa pihalle.. ja sitte olikin pikkupakkasessa ihan sama mikä kylki siitä nyt sattu ylöspäin jäämään. Mut tää oli kiva, just semmonen oikeen viimesen päälle terapiakoukuttelu, voisin tehä toistekki.
Toinen ei-joululahja pikkumiehelle oli sitte prinsessavalas ihan vapaalla tyylillä, kruunua me lainataan aina lego-ukkeleilta. Poju on tykästynyt Muumeihin ja eräässä lehdessä tutustuimme sitte tähän "tympiin" neitoseen. Pienen ilme oli ihan näkemisen arvoinen ku yhtenä aamuna herätessä tällanen tönötti pöyällä :)


Muuta:














Mieltä lämmitti niin paljon myös täältä saapunut paketti, joka sisälsi bambuisen tiskirätin, sekä ihanaa suklaata ja voiveitsen! Ystävälle kiitos, todellakin piristi :)


Tämmönen pläjäys. Toivottelen oikein onnekasta vuotta 2012, ite mietin pinnistänkö hereillä vielä hetken josko näkisin sen "ainaki koulun kokosen" jätti-ilotulitteen mistä tyttöset ennen nukahtamistaan mulle turinoi.. vai lähtisinkö kuitenkin jo leputtelemaan silmiä. Molempi parempi, ens vuonna palataan, ja ehkäpä jossain välissä juttua myös lupauksista mitä tuli tehtyä :)

lauantai 10. joulukuuta 2011

Äh äh

Täällä edelleen joululahjapaja käynnissä, vaikka lupasinkin olla tänä vuonna ajoissa.. Joten näistä päivittelyä luvassa sitten vasta muutaman viikon päästä, olettaen että valo riittää kuvaamaan jotain. Ens vuonna en tee mittään (tai sitte taas kaiken, ja muutaman vielä).

Tämän aattelin kuitenkin esitellä pienen elämäni miehen leikkien innoittamana, ihana idea siis täältä .
He ovat "äiti ja poika", ja leikki on yleensä aina samanlainen. Ensin on iltapäivä ja äiti huhuilee poikaa päiväunille viereensä. Poika tietysti kiltisti tulee, mutta sitten turkanen karkaakin peiton alta! Ja äiti lähtee huolestuneena perään, löytäen sitten pojan yleensä "piilosta", "talosta" tai "pensasta" (=parkkitalon alta).

Tämä vauveli menetti ensimmäisen äitinsä pienen kämmin seurauksena, siksi heitä yhdistää väreiltään ainoastaan pojan puku ja äiteen tissit..