Hämäriä kukkia

Kietaisumekko on valmis ja onnistui yli odotusten vaikka koneella kokonaan ompelinkin. Suokaa anteeksi rakeiset kuvat, valo ei tahdo riittää iltahämärissä eikä myöskään hermot kameran säätämiseen =)

Meille muutti myös uusi lemmikki; noin tonnin painava jämäpalakoira..

Punakukka

Tässäpä uusin tulokas takkiperheeseen. Tosin ei tullut jäädäkseen, mutta kävipähän kääntymässä =)

Eilen tein ihanan vihreän pöytäliinalöydön kirppikseltä, siitä tulee hieno takki tai mekko vaikka kangas onkin haalistunutta. Omasta mielestäni vanha kangas saakin näyttää käytetyltä, vaikka toki kelpuutan uudenveroisetkin.

Kukkatakki

Tässäpä uusin koneella ommeltu. Ulkopuolen vinonauhat ompelin "näkymättömästi" saumasta.. Paikkailla piti niin monesta kohtaa että meinasi usko loppua kesken, mutta lopulta jäljestä tuli ihan ok -ulkopuolelta. Sisäpuolelta reunat on melkoisen karseat, mutta onneksi niitä ei tarvitse katsella =)

Myös mittavirhe iski jälleen, ja niinpä etupuolesta tuli hiukan lyhyempi kuin takaa..haitanneeko tuo. Mitäpä se kolo komiassa =D

Ulpukkaa ulkona ja sisällä

Tämä kangas olisi saanut melkeinpä jäädä ikkunaan roikkumaan. Kangas oli aluksi ihana, mutta latistui jotenkin matkan varrella, ei ollut sitä paloa tikutella käsin joten koneella pilasin hieman hihoja =/ Valmiina näyttää silti yllättävänkin kivalta, en vaan ymmrrä miksi ihmeessä olen joskus aikoinaan leikannut paloihin selkäsauman enkä esim. hihasaumoja?? Noh, ainakin takin luulisi olevan lämmin, lisäeristeenä kun on kankaan ja vuorin välissä kerros koirankarvoja..

Kuvat on valitettavasti ihan törkeän huonoja, ryppyinen kangas suoraan takkitehtaalta, malli puuttuu, ja auringonvalo myös.

Vanhaa valmiiksi

Nyt on kaapinpohjalta jo iso osa keskeneräisistä töistä valmiina, näitä yksinkertaisen mallin retrokankaista tehtyjä tiittimyssyjä olikin useampi. Osan tikuttelin käsin, osan koneella (!).
Valmiiksi tuli myös yksi ainoa ruokalappu, lopuilla raakileilla taidan heittää kuikkaa, sen verran vaikeaa oli taas vahakankaan ja vinonauhan kanssa taistelu =/
Vielä yksi keskeneräinen takki odottaa ompelijaa, sen jälkeen pääsenkin tarttumaan saksiin ja uusiin haasteisiin =P

Ystävänpäivitys

Oih ihanaa kevätaurinkoa, paljastaa niin kivasti ikkunoiden sormenjäljet (ja meillä myös koiran nenänjäljet, ja vähän lastenkin), pölyt ja karvat. Tuntuu että koko ajan pitäisi olla siivoamassa, mutta entäs kun ompelisin paljon mieluummin.. =/

Tuossapa kuvassa huopasesta hiukan liian tiiviiksi huopuneet vanttuut. Ovat ehkä enemmän kyläilyhanskat, ei näillä leikkiä voi kun ei sormet taivu kunnolla ;)

Sain myös valmiiksi esikoiselle kerhoessun Kivet-vahakankaasta, mutta eipä ihan ongelmitta sujunut näinkään yksinkertainen tekele. Vinonauha loppui kesken, joten helman reuna on eri väriä (tekemisvimman iskiessä ei hommaa voi lopettaa kesken!), lisäksi pätkäisin vahingossa solmimisnauhoiksi ajatellut nauhat ja jouduin lisäämään ne erikseen. Voe että ärsytti, mutta ehkä kuopuksen essu onnistuis sitten paremmin, ja ne muutamat valmiiksi leikotut ruokalaput. Eka kertaa sentään sain koneella tehtyä ihan siistiä jälkeä alusta loppuun.

Mietinkin monesti miten nopeasti sitä saisi valmista kun osaisi ommella huolella koneella, harmi vaan kun se itsellä on koko ajan ihmeellistä takkuilua; langat irtoilee tai ovat liian kireällä tai löysällä, tai sitten vaan tuhatta asiaa samalla miettiessä ja hoitaessa ompelen kauniita mutkia ja sylttyjä. Onneksi satun kuitenkin tykkäämään käsinompelusta kunhan alkuun pääsee, ja näköjään jälkikin kehittyy kohtuullisen siistiksi sitkeällä harjoittelulla (ja sitkeällä harjoittelulla käsinompeleen saan myös piiloon saumaan jotta ei ole omia silmiä häiritsemässä).

Tikuttelinkin valmiiksi tämän kaapista löytyneen keskeneräisen piippalakin, kuvassa varjo vaan käy aika ikävästi ompeleisiin. Päätinkin että käyn kaapista noita keskeneräisiä töitä loppuun ennen uuden aloittamista, muuten sieltä huutelevat ja harrastuksesta tulee kauhea ressi ;)

Takkivarastoakin tuli karsittua ja puolet saa lähteä kiertoon. Oishan se hienoa pystyä tätä hommaa tekemään vaikka työkseen, ei tulisi itsellä tilaongelmaa, eikä tuttuja tarvitsisi hukuttaa omatekemiin kötöstyksiin aina juhlapäivinä.

Haaveita..

Lakki sekä takki..

Näin rallattelee esikoinen. Lakkia ei nyt vielä ole valmiina, mutta takkipa on, eikä siitä niin pieni tullutkaan mitä alussa ajattelin. Voi että tykkään tuosta kankaasta jollain kierolla tavalla, vaikka on "levinneen" näköinen eikä aiemmin ole tullut mieleen pitää oranssi-vaaleanpunainen-yhdistelmästäkään =) Minusta tämä kävisi pojallekin hyvin.

Olen tyytyväinen tähän muutenkin, malli on jakkumainen ja lyhyt, vuori ihanan paksua ruskeaa fleeceä, ja tulipa hupustakin tällä kertaa tilava perusmallin huppu.

Vauvattaa

Sivuprojekteja viivyttämässä takkia ;)

Vakkaripalstalta sain joskus idean kokeilla itsekin vauvan vanupuvun värjäystä. Pilaamisen pelossa en vain uskaltanut tyttöjeni pukuihin mielitekoa kokeilla, koska aikomuksena on säästää heille äitiyspakkausten sisällöt. Onneksi kirppiskierros toi avun ongelmaan, löysin tosi edullisesti vielä ihan kelvon puvun ja se sai uuden värin oliivista, sekä koristeekseen fleece-pipareita. Tuli ihan kiva, ehkäpä joskus tohdin vielä värjätä omatkin puvut =)

Toinen villitys oli kangaskaupan kilolaarista löytynyt maastokuvioinen kangas. Maastokangas on mielekästä itselleni, tulee lapsuus mieleen. Aikomuksena on kokeilla vielä paitaa itselleni tästä trikoosta, näin ensialkuun väkersin vauvalle potkarit. Aika rajut =)

Kuva-arvoitus

Mikä tämä on?

Vastaus: toinen versio vapaalankahuovutetusta huivista, jota yritän varjella koiran karvoilta =) Virkkasin mustasta hahtuvasta osan pohjaa ja laitoin kuuteenkymppiin, tykkään että lanka on kunnolla huopunut vaikka kutistuminen onkin melkoista (ja lanka muuten tarttuu aika mukavasti kiinni puuvillalakanaan...). Tämä oli jo koekäytössäkin, ja on muuten lämmin.

Takkitehdas käynnistyi vauhdilla tänään kun uusi ihana kankaanpala sai kyytiä, tikuttelua siis luvassa yön pimeinä tunteina. Tosin takin koko on luokkaa mini, mutta mitäpä tuosta, ainahan noita käyttäjiä jossain päin löytyy. Ja ministä on hyvä kasvattaa itsellekin sopiva takki ;)

Päätinkin tyhjentää takkivarastoa ei-niin-kirppisaatteen mukaan ja lykätä jokusen loppukuun kuormaan, omat muksut varmaan pärjäävät jo olevilla ja tulevillakin tamineilla.

Huivitus

Kun idean saa niin onhan se toteutettava, riippumatta lopputuloksesta. Nyt oli käytössä niinkin hankalat välineet kuin askarteluhuopa ja sakset, tulos oikeastaan aika jänskä =) Ja jos jollain ois myydä vähän takintekoaikaa niin oisin kiitollinen.. kun on noita kankaitakin jo ettei kaappiin mahdu..

Puppu

Vietin iltaa yksin, vaan en yksinäisenä. Eihän se onnistunut, aina on joku otus seuraa vailla ;) En tiedä lajiketta, joten hänestä tuli Puppu. Liekö saa meiltäkään pysyvää kotia, vakosamettinahka ei oikein tule toimeen vaalean koiran karvojen kanssa (eikä vissiin koirankaan, joka muristen kierteli otusta aikansa).. Minun mielestä..

Tumpputehdas

Ei niin retroa. Veluurikankaan lopusta piti tulla mekko, mutta eipäs sitten tullutkaan. Näköjään mistään aiotusta ei tule suunnitelmaa valmiimpaa, vaan matkalla kaikki muuttuu.

Näissä "valaanpäähanskoissa" on sisällä vaaleanpunainen fleece. Oikeat rintsessahanskat siis, mutta tyytyväinen en näihin harjoituskappaleisiin oikein osaa olla.

Hassu ko kissan tassu

Tästä vanhasta froteesta piti tulla tytöille vaatetta, vaan kuinkas kävikään! Ihastuin kankaaseen niin, että päätinkin tehdä ensin itselleni puseron, kangastahan voi uudelleen käyttää vielä pienempiin tuotoksiin. Joka suuntaan vinollaan ja kenollaan olevaa venyvää raitakangasta oli hitusen hankalaa saada näyttämään edes suunnilleen suoralta ja siistiltä, mutta kyllä minä tämän ajattelin joskus päälleni kiskaista =) Otin hiukan mallia eräästä kaupan paidasta, mutta esim. kauluksen ja resorit sävelsin itse. Harmittamaan jäi ainoastaan leveä vyötäröresori johon kangas ei riittänyt kaksinkertaisena. Saa nähdä mitä niistä säilöön menneistä jämäkankaista vielä keksisi..hmm..

Samalla rykäisyllä vanha tallifleece sai uuden elämän kisuntassuhanskoina =)