Lankana tässä tais olla joku muinaisen tarjouslaarin Rubin sekä 7 veljestä, napit on kätköistä kaivettu ja inspiraatio haettu jostain kirjasta (jonka nimeä en tietenkään nyt löytänyt mistään), toteutettu osittain omasta päästä. Resoreista ois voinu tehä väljemmät, mut muuten olen kyllä kerrankin ihan tyytyväinen! Laitan joskus vielä parempia kuvia kun pääsee oikeaan käyttöön. Asuun kuuluu toki myös ruskea virkattu lippis, mutta en viittiny nyt kuvata kun on vielä kerällä tuolla lankasaavin pohjalla..
Mr.Pupuun on sitten jo edellä mainittujen tuskan ja hien lisäksi tuhlattu aika rutkasti yöunia, sekä ihan raakaa voimaa. Vääntelin vitosen koukulla kaksinkertasesta Katrista ja kyllä sitte kiristeli hartioita makiasti.. Pupun vaatetukseen ei enää paukut riittäneet, mut ehkä nekin joku päivä vielä ilmestyy.
Mulla on muuten uus harrastus! Eikö se oo harrastus tai jopa perinne jos oon kahtena vuotena peräkkäin jo tehny? Tämmöstä siis:
Melkonen martta.. Jos joku ois viis vuotta sitten kertonu että jonain päivänä oikeen innoissani säilön jotain (syötävää, kaiken muun säilöntä kyllä onnistuu oikein luontevasti), niin oisin saattanu vähän kulmia nostella. Mut kai tääkin on vaan sitä ikään liittyvää, niinku sekin ku yks ilta yllätin itteni innolla oottamasta että lapset nukahtaa jotta pääsen herkuttelemaan.. enkä toki sillä perinteisellä suklaalla, vaan kaalilaatikolla! Onkohan tää jo vähän säälittävää?
