Raitaa ja ympyrää

Onhan tässä tullu tehtyä kaikenlaista, joululahjaa ja aika paljon terapiavirkkausta. Ja kuvannutki olen. Mut nyt on selvästi joku tyytymättömyyskausi, tuntuu ettei haluta laittaa kuitenkaan mitään näytille kun ovat niin kurjia.

Jottei nyt ihan kuvattomaksi jää, niin tää jo kauan sitte valmistunut lakki on se aiottu "pakkasversio", vuoritettu fleecellä, mikä ei siis ole kovin kätevä materiaali tähän puuhaan luistamattomuutensa vuoksi. On tätä kuitenkin käytetty kylmemmillä ilmoilla (joita ollu liian vähän), mut taidan ens syksynä purkaa vuorin pois. Vois asettua paremmin ilman.

Koitanpa tästä toimeentua.

Koti

Olenpa haudutellu ainakin vuoden tätä rojektia, osa kankaistakin ollu leikattuna valmiiksi. Sitte tuli se töks. Ja yks päivä tuli se jee. Ja sitte me tyttösten kanssa leviteltiin kankaita ja he valitti (kankaita) ja silitti ja leikkasi ja minä valitin (itekseni) ja surruuttelin ja purkasin ja kokosin. Ja sitte se oli valmis. Ja sitte piti ottaa kivoja leikkikuvia ulkona ja alkoki sataa vettä. Ja se vaan sato ja sato ja sato. Ja sitte oli "koti" leikitty ihan ryttyyn ja venyneeksi ja äiti päätti että nyt otetaan ne kuvat viimein vaikka ois mikä. Ja huonot tuli vaikka kaikki lamput sohotti mitä läheltä löyty, ja mittään yksityiskohtia ei jaksanu ees yrittää.

Eihän tämä mikkään ompelutaidonnäyte ole, mut on siitä ainaki huvia ollu!

Haikeat jäähyväiset

Nyt näyttää siltä että meillä vaippailut lähenee uhkaavasti loppuaan. Poikasen yövaippa on yleensä aamulla kuiva ja harvoin varmistusvaipassakaan päiväunien, kauppareissujen ja ulkoiluiden jälkeen mitään on. Eräänä yönä siis vietin tunteellisia hetkiä vaippalaatikon ääressä kun raakkasin joukosta noin puolet lähtevien ryhmään, jäljellejääneet ovat vielä käytössä odotellen loppusijoitustaan.. osa on ihan roskistavaraa, muutaman ihan parhaan säästän muistoksi muksuille.

Huokaus. On se rankkaa.

Mut tulipa mieleen et olen unohtanu kertoa miten sen meidän yökestoilun sitten kävikään! Hyvin kävi ja turhaan pelkäsin, tosin jokayön toteutukseen ei päästy koska näin vaativaan tehtävään ei mitä tahansa retkuja kelpuutettukaan ;) Paras toimija oli taskullinen iso AIO, johon mahtu hyvin vielä lisäksi bambua, hamppua ja hahtuvaa. Päälle vielä ohuet neulosvillahousut, hahtuvapöksyt on poikasta alkaneet kai kutittaa ja luottovilliksiä (wool longies) löytyy meiltä nimensä mukaisesti vaan pitkälahkeisena joten ois olleet liian hikiset. Mut hyvin on laps nukkunut, ei ole ollut kuumissaan, eikä sänkykään ole lainehtinu kertaakaan :)

Ja tähän loppuun vielä kuva mitä kaikkea kaunista äiti voi saada ku muistaa olla kiltti..

Vähän pikkusen

Ei mulla mittään asiaa oo.

Mut tää lähti jo aiemmin kaukomaille.

Ja tää lähti lähimaille.

Ja uus tommonen viimenen on tulossa ihan tänne kotosalle, mut voi pikkusen kestää ku on monta muutakin tulossa ja into on hukassa. Mut voipi se intoilija löytyä jo vaikka heti huomennakin.

Vant-tuut riip-puu..

..nau-las-sa! Tapasi mun pappani laskea lontooksi. Nyt ei riipu naulassa, mut puussa kyllä, joskus sitä vaan vähän innostuu. Pahoittelen surkeita kuvia, hukkaan meni siis tääkin kyseenalaisen maineen hankkiminen tässä naapurustossa kun kykin kassien kans tuolla pusikoissa.





Sitte tämmönen ihmeellisyys joka valmistu jo aikapäiviä sitten, vyö.  Takana kaksikerroin vanhaa tyynyliinaa, edessä pitsihuivi, satiininauhat omista varastoista.. tukikangasta ja -ompeleita ois ehottomasti saanu laittaa enempi, mut jos se nyt menis ku ei hengitä ja istuu selkä suorassa :) Kattos jos sais parempia kuvia käytössä.

Valonkantaja

Tai eipä tätä valoa tuu mihinkään kanneltua kun on johto seinässä kiinni. Aikansa olen päässä pyöritelly jotta pitäis saada vanha öljylamppu johonkin käyttöön, sillä ei ole koskaan ollut oikeen omaa paikkaa, vaan on ollu millon missäkin joutilaassa naulassa roikkumassa. Poikanen puolestaan tarttee jo näin syksyllä omaan leikkinurkkaansa valon. 1+1= tuumasta toimeen, vaikka sitte keskellä yötä, tai nimenomaan sillon. Ostin kannallisen lampunjohdon ja siinäpä sitte leikin sähkönaista ja katkoin ja liitin ja pujottelin ja eristin ja asetin, ja lopulta koko homman vaikeimmaksi osuudeksi muodostui saada ite hehkulamppu tuonne kuvun sisään ja vieläpä ihan silleen että valonkin sais syttymään.. No eipä siinä, oisinko tuntisen ähissy kunnes sitten homma valkeni aika yksinkertasella tavalla. Ja tadaa, siinä on sitte lamppu.



Nämä pikkuset töppöset lähti tänään naapurin postilaatikkoon :)


Tässä on mun uus harrastus. Toka kerta, joka oli siis huomattavasti onnistuneempi ku eka kerta. Joten ens kerta on.. luultavasti ihan mitä vaan.


Ja näistä on valmistumassa jotain.. :)



Siihen asti heippa!

Kah..

Lankana tässä tais olla joku muinaisen tarjouslaarin Rubin sekä 7 veljestä, napit on kätköistä kaivettu ja inspiraatio haettu jostain kirjasta (jonka nimeä en tietenkään nyt löytänyt mistään), toteutettu osittain omasta päästä. Resoreista ois voinu tehä väljemmät, mut muuten olen kyllä kerrankin ihan tyytyväinen! Laitan joskus vielä parempia kuvia kun pääsee oikeaan käyttöön. Asuun kuuluu toki myös ruskea virkattu lippis, mutta en viittiny nyt kuvata kun on vielä kerällä tuolla lankasaavin pohjalla..

Mr.Pupuun on sitten jo edellä mainittujen tuskan ja hien lisäksi tuhlattu aika rutkasti yöunia, sekä ihan raakaa voimaa. Vääntelin vitosen koukulla kaksinkertasesta Katrista ja kyllä sitte kiristeli hartioita makiasti.. Pupun vaatetukseen ei enää paukut riittäneet, mut ehkä nekin joku päivä vielä ilmestyy.

Mulla on muuten uus harrastus! Eikö se oo harrastus tai jopa perinne jos oon kahtena vuotena peräkkäin jo tehny? Tämmöstä siis:


Melkonen martta.. Jos joku ois viis vuotta sitten kertonu että jonain päivänä oikeen innoissani säilön jotain (syötävää, kaiken muun säilöntä kyllä onnistuu oikein luontevasti), niin oisin saattanu vähän kulmia nostella. Mut kai tääkin on vaan sitä ikään liittyvää, niinku sekin ku yks ilta yllätin itteni innolla oottamasta että lapset nukahtaa jotta pääsen herkuttelemaan.. enkä toki sillä perinteisellä suklaalla, vaan kaalilaatikolla! Onkohan tää jo vähän säälittävää?