Sukasta asiaa

Joskus tuossa syksyllä tuskittelin kun poijjaalle piti tekasta yöhousut ja kaikki varastossa olevat resorit tuntu niin jäykiltä ja kovilta (Kyllähän ne siitä pehmenee ku tarpeeksi pyykkää, mut ku mulle pittää olla heti. Toim.huom.). Noh, sukkia meillä puolestaan kuluu aika kiitettävästi, enkä ole enää juuri jaksanut parsia vaan säästänyt kaikki reiälliset myöhempää käyttöä varten. Välityönä sitten keksin käyttää eräät sukanvarret resoreina, ja näistä tulikin sitten pikkuisen lemppariyökkärit, aina tahtoo ne "valkoset housut", kuvassa ovat nuo mustaraidalliset (housuosa vanhoista leggingseistä).

Nyt kun mittari painu tuonne kolmenkympin hujakoille ja lattiat alko viilenemään, oli ihan hyvä huomata että poikasen ainoat pitkikset oli pyykissä ja sukkahousut liian isot, pieniä trikoita ei ole tytöiltä säästynyt. Onneksi on halpa ja tehokas sukkaniksi. Ja onneksi keskimmäinen tuntuu liikkuvan nykysin pelkästään polvillaan, joten noita reikäsiä housujakin on jo mukava varasto. Että lahkeet ja varret vaan poikki ja sopivasta kohtaa yhteen, aikaa meni muutama minuutti ja taas on yhet lempparihousut valmiit. Tosin eihän nämä mitkään kauneuskuningattaret ole, mut eipä ne sieltä alemmasta kerroksesta näy. Kierrätystä ainakin :)

Kaa

Kevät tulee, piittonit herää!

Kylymä bää!

Olipa kerran ystäväiselläni pakkasilla paleleva Kilpukki joka meinasi musertua yksinäisyyteensä kylminä päivinä. Sitten otettiin yks iso käyttämättä jäänyt hepan toppaloimen kaulapala ja jättikokoisen koiran takin teddyvuori. Sitte saksittiin ja mittailtiin, hikoiltiin ja manailtiin, kökötettiin hankalissa asennoissa ja vaivuttiin epätoivoon pöydän alle. Lopulta luovuttiin joistakin aikeista ja osa jätettiin keskenkin oottelemaan lopullista muotoutumista testauksen jälkeen.

Ilman sovituksia tämä synnytyksen tulos näytti kuitenkin jollain maailman ihmeellä olevan sopiva! Tosin mahavyö hivenen hankala ja nafti, ja tämä jo kuvassa muiden toimesta korjattunakin :) Loimi on saanut myös räystään tuonne pyllynpäälle, ite en sellasta saanut nätisti asettumaan vaikka yritinkin.

En tiiä olenko koskaan vääntänyt mitään yhtä.. kröhöm.. haastavaa ja vaikeastikäsiteltävää. Tää oli yhtä luistelua, neulankatkeilua, tökkiviä koneita ja tursuavia vanuja, ja työn jälki on aika kamalaa. Erityisesti tuo kaulapala jäi harmittamaan, jätin sen viimeistelemättä ja saumoja auki josko siihen jonkin kivan ratkaisun joku löytäisi. Mut on tää varmaan lämmin kuitenkin, pääsee Herra ystävineen ulkoilemaan :)

Pojalle pallero

Siinä se Joulu taasen tuli ja meni, lievää lahajastressiä pukkas kun viimesiä taisin valmistella vielä joulupäivänäkin. Mut valmista, ja ei ku ens vuotta kohti!

Pojalle siis pallero. Tätä oli vaikea kuvata ku ei tienny mikä kantti ois ollu kivointa laittaa esille. Ensin huolellinen kuvaus sisätiloissa (liian hämärää), ja loppujen lopuksi kalsarit ja kumpparit jalassa pihalle.. ja sitte olikin pikkupakkasessa ihan sama mikä kylki siitä nyt sattu ylöspäin jäämään. Mut tää oli kiva, just semmonen oikeen viimesen päälle terapiakoukuttelu, voisin tehä toistekki.
Toinen ei-joululahja pikkumiehelle oli sitte prinsessavalas ihan vapaalla tyylillä, kruunua me lainataan aina lego-ukkeleilta. Poju on tykästynyt Muumeihin ja eräässä lehdessä tutustuimme sitte tähän "tympiin" neitoseen. Pienen ilme oli ihan näkemisen arvoinen ku yhtenä aamuna herätessä tällanen tönötti pöyällä :)


Muuta:














Mieltä lämmitti niin paljon myös täältä saapunut paketti, joka sisälsi bambuisen tiskirätin, sekä ihanaa suklaata ja voiveitsen! Ystävälle kiitos, todellakin piristi :)


Tämmönen pläjäys. Toivottelen oikein onnekasta vuotta 2012, ite mietin pinnistänkö hereillä vielä hetken josko näkisin sen "ainaki koulun kokosen" jätti-ilotulitteen mistä tyttöset ennen nukahtamistaan mulle turinoi.. vai lähtisinkö kuitenkin jo leputtelemaan silmiä. Molempi parempi, ens vuonna palataan, ja ehkäpä jossain välissä juttua myös lupauksista mitä tuli tehtyä :)

Äh äh

Täällä edelleen joululahjapaja käynnissä, vaikka lupasinkin olla tänä vuonna ajoissa.. Joten näistä päivittelyä luvassa sitten vasta muutaman viikon päästä, olettaen että valo riittää kuvaamaan jotain. Ens vuonna en tee mittään (tai sitte taas kaiken, ja muutaman vielä).

Tämän aattelin kuitenkin esitellä pienen elämäni miehen leikkien innoittamana, ihana idea siis täältä .
He ovat "äiti ja poika", ja leikki on yleensä aina samanlainen. Ensin on iltapäivä ja äiti huhuilee poikaa päiväunille viereensä. Poika tietysti kiltisti tulee, mutta sitten turkanen karkaakin peiton alta! Ja äiti lähtee huolestuneena perään, löytäen sitten pojan yleensä "piilosta", "talosta" tai "pensasta" (=parkkitalon alta).

Tämä vauveli menetti ensimmäisen äitinsä pienen kämmin seurauksena, siksi heitä yhdistää väreiltään ainoastaan pojan puku ja äiteen tissit..

Raitaa ja ympyrää

Onhan tässä tullu tehtyä kaikenlaista, joululahjaa ja aika paljon terapiavirkkausta. Ja kuvannutki olen. Mut nyt on selvästi joku tyytymättömyyskausi, tuntuu ettei haluta laittaa kuitenkaan mitään näytille kun ovat niin kurjia.

Jottei nyt ihan kuvattomaksi jää, niin tää jo kauan sitte valmistunut lakki on se aiottu "pakkasversio", vuoritettu fleecellä, mikä ei siis ole kovin kätevä materiaali tähän puuhaan luistamattomuutensa vuoksi. On tätä kuitenkin käytetty kylmemmillä ilmoilla (joita ollu liian vähän), mut taidan ens syksynä purkaa vuorin pois. Vois asettua paremmin ilman.

Koitanpa tästä toimeentua.

Koti

Olenpa haudutellu ainakin vuoden tätä rojektia, osa kankaistakin ollu leikattuna valmiiksi. Sitte tuli se töks. Ja yks päivä tuli se jee. Ja sitte me tyttösten kanssa leviteltiin kankaita ja he valitti (kankaita) ja silitti ja leikkasi ja minä valitin (itekseni) ja surruuttelin ja purkasin ja kokosin. Ja sitte se oli valmis. Ja sitte piti ottaa kivoja leikkikuvia ulkona ja alkoki sataa vettä. Ja se vaan sato ja sato ja sato. Ja sitte oli "koti" leikitty ihan ryttyyn ja venyneeksi ja äiti päätti että nyt otetaan ne kuvat viimein vaikka ois mikä. Ja huonot tuli vaikka kaikki lamput sohotti mitä läheltä löyty, ja mittään yksityiskohtia ei jaksanu ees yrittää.

Eihän tämä mikkään ompelutaidonnäyte ole, mut on siitä ainaki huvia ollu!