Megaheipat!

Pitkästä aikaa! Arki ryökäle on vienyt salakavalasti aikaa harrastuksilta, esikoisen koulu ja miehen työt laittoi päivät uuteen rytmiin, sekä juokseva ja kiipeilevä pikkumies pitää huolen ettei pääse takamus puutumaan.

Heti tähän alkuun isot kiitokset Katalaiinalle, tuli hyvä mieli kun näin muistetaan vaikka pienellä liekillä tässä blogissa jo pitkään mentykin.

Kerro seitsemän asiaa itsestäsi.

Mulle tuottaa suuria vaikeuksia, mut yritetään :)

1. Olen ollut "omarajoitteinen" kasvissyöjä reilut 13 vuotta.
2. Olen aina ajatellut iän olevan vain numeroita, enkä uskonut ikäkriiseihin..ja nyt sellainen tuntuu vaivaavan itseä! Joku kolmenkympin mietintäkausi selvästikin, kauhulla katsellaan eteen ja taakse ;)
3. Tykkään "runoilla", mutta se vaatii aikaa. Joskus vuodenkin. Yleensä mieleen tulee yhtäkkiä jokin sana tai lause jota pyörittelen mielessä usein viikkoja tai kuukausiakin ennen ylöskirjoitusta. Sitten sen ympärille tulee jossain vaiheessa monta riviä, joista taas seuraavaksi karsiutuu paljon pois. Yleensä kuitenkin lähtösanat jää. Prosessi on niin tolkuttoman pitkä, että tuskin koskaan saan näitä kirjaksi asti, vaikka joskus ihan vähän haaveilenkin.
4. Ajattelin joskus myös kirjoittavani jonkinlaisen satukirjan kuvituksineen kaikkineen.
5. Minusta piti kai alunperin tulla taiteilija..
6. ...mutta ammattini on maatalouden alalta. Ja suurin osa kaikesta opiskellusta, harjoitteluista ja kursseista liittyykin eläimiin.
7. Mulla on aina jotenkin epäsiisti olo :D Vaikka kuinka tälläytyisin niin aina on jotain ihanasti rempallaan, joku karva sojottaa väärään suuntaan tai sauma purkautuu.

Nyt aion olla kuitenkin vähän tylsä, en nimittäin tällä kertaa laita eteenpäin ja siitä syystä etten osaa valita niistä monista blogeista vain niitä muutamia mihin laittaisin menemään.

Mutta siis, tekemisiin ja tekemättäjättämisiin. Aluksi meillä itsensä irtisanoi lämminvesivaraaja, sitten puhkiruostunut putki, ja sitten vielä kestovaipatkin. Viimeksimainitut todellakin kävivät oikein porukalla kokeilemaan miten ekoja sitä sitten ollaankaan :D Iso osa vaipoista kävi kerralla pieneksi, ainoista mahtuvista petti kuminauhat peräjälkeen, taskujen coolmaxit tukkeutui, villahousuista puhkes polvet ja lopuissa ei vaan imut tuntuneet riittävän millään. Alkuun iski pieni lannistuminen, mutta sitten häätyi vaan kasata ittensä taistoon.. Keskimmäisen avustuksella pyykättiin taskut toimiviksi ja aina kun aikaa liikeni värkkäilin uusia kuminauhoja ja surauttelin imuja. Samalla tuli sitten tehtyä ahkeraa ajatustyötä mistä kankaasta kannattais litrapissaajalle alkaa uusia vaippoja väsäilemään, ja voiton vei viimein sherpa. Kokeeksi tein muutamia erimallisia sherpavaippoja ja parin pesun jälkeen alkoivat kyllä imeä aika määrän ilman että tulee hirvittävän paksu paketti pienen jalkojen väliin. Myös pul-kankaan ompelu osottautui melko helpoksi saumurilla (kokemusta oli vaan takkuilevasta ompelukoneesta), joten vaippamateriaalien valinta on kyllä tästä lähtien helppoa.. ihanata! Ja pisteenä iin päällä, sherpassa pysyy hyvin näpsykin, mutta viimein sain hommattua myöskin ne kauan aiotut neppipihdit. On se kätevää :)
Ja muuta valmista..

Kauluri

Tyttöni mun

Minun pikkuinen kaunis tyttövauvani täyttää huomenna jo 7-vuotta. Niin se aika juoksee, aina vaan nopeammin..
Synttäreitä juhlittiin jo viime viikolla, rimpessa sai haluamansa kakun, vieraita ja lahjoja. Tarkoituksena oli tehdä jotain lahjaksi ommellen, mutta jo tutuksi käyneen ajanpuutteen vuoksi olikin loppujen lopuksi helpompi tarttua lankaan ja koukkuun.. tätä harrastusta kun voi harjoittaa myös lapsukaisia nukuttaessa, puhuessa, ruokaa laittaessa, istuen, maaten, seisten ja kuopuksen perässä juostessakin ;) Ohje on Hanna Välitalon kivasta kirjasta Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua, mutta tokihan lopputulos ei ole samanlainen.. Tyttö kuitenkin tykkäsi, mikä nyt tässä tapauksessa oli tärkeintä. Laukun kahavat oli pieni ongelma, mulla kun oli jo kauan säästössä hyvät muoviputkilot tähän käyttöön mutta kesälomareissulla toinen niistä mystisesti katosi.. Hätäapuun tuli siis meidän taloudessa tarpeeton antennijohto, mutta se ei ollu ihan paras ja helpoin materiaali. Vuoren vois valmiiseen veskaan ehkä joskus vielä myös lisätä, ja jos oikeen innostun niin voisinpa koukkuilla itellenikin tällasen mustan version.

Myyryläinen

Koukuttavaa puuhaa

Tuo virkkaaminen nimittäin. Tosin tähän läjään ne viimeset kymmenen on vähän olleet tiukan takana, mut luovan tauon jälkeen alko taas maistumaan. Sitä en tiiä kuinka paljon taukoja tarttee että saa nuo langanpäät hoieltua..

Lahjaa ja vaipatinta

Aarteita

Hei täällä ois uus nettiputiikki ja kiva arvonta, käykääpäs osallistumassa! Palkinto on hieno :)

Pääsin tuossa käymään pienessä pölyisessä aarreaitassa, nimittäin vanhassa häkkivarastossa. Sieltä ois varaston omistaja heitellyt kamppeita surutta roskiin, mutta onneksi tämä hamsteri pääsi keräämään auton täyteen kaikenlaista aarretta. Kuvaamatta on vielä vaikka ja mitä, mut erityisesti mua ilahdutti kerrankin omiin suksiin mahtuva kenkurat! Ihan on kotimaista tekoa ja varmaan lämpimät, mulla kun ei ole muita talvikenkiä ollutkaan moneen vuoteen ku noin 30-40-vuotta vanhat vinkkelit..