Mitä en ainkakaan ikinä tehe..

Meillä on nyt opeteltu kestoilua uuden pikkuisen kanssa oikeen urakalla. Tyttöjen ollessa pieniä vaippailtiin harsoilla ja villiksillä, kuorilla ja vanhanajan vaippamuoveilla. Nämä pelitti ihan loistavasti koko vaippaiän ja tarkoituksena oli jatkaa samalla linjalla uuden tulokkaankin kanssa.. Poikasen tuotokset vaan näyttääkin olevan hieman eri kaliiperia, onhan hän kyllä isompikin ja pissa tulee melkoisen paineella, suorastaan loistavassa kaaressa ;D Äitiyspakkauksen ImseVimset on toimineet imujen kanssa hyvin, mutta käyvät kohta pieneksi, ja harsot lisäimuineen on hyvin äkkiä litkumärkinä (jopa lyhytlahkeisten villisten puntista lorahtaa välillä ihan kunnolla jos päikkärit venyy liian pitkiksi). Pomminvarmaa pitoa on antanut ainoastaan kolme lainaksi saatua sisävaippaa, vaikka aluksi olinkin tosi epäileväinen sellaisten "nykyaikaisten laitosten" suhteen.

Vaippojen itse tekeminen on tuntunut aina mahottomalta ajatukselta, suorastaan ydinfysiikalta. Semmosia en kyllä ikinä edes yritä tehä ite.. Enpä. Joskus ennenkin tullut luvattua kaikkea vastaavanlaista, ja sitte seuraavassa hetkessä huomaan että just nimenomaan sitä tulikin sitten tehtyä. Ja niinhän tuossa päivänä eräänä huomasin hahmottelevani vaippojen kaavoja ja silppusin vanhoja pyyhkeitä kappaleiksi. Ja kun koekappaleiden kanssa vauhtiin pääsin ja sain jopa valmiiksi ja testattavaksi asti, niin sehän on sitten selvä. Että lisää on tehtävä ja nyt päässä pyörii ajatuksia kaikista retrounelmista tuolla vaippapinossa!

Lankojen vaihdossa oon kyllä ihan törkeän laiska, ja oikeanväriset oli tietenkin loppu, joten jälki ei taaaaaskaan sitä siisteintä, mutta jospa tässä pääsis vähän materiaalikaupoille ja sais samalla ostettua jostain pienestä putiikista vaikka lisää ompeluaikaakin.. ;)

Jotain muutakin on työn alla, mut tulevat lahjaksi, joten kuvia odotellessa!