Pojalle pallero

Siinä se Joulu taasen tuli ja meni, lievää lahajastressiä pukkas kun viimesiä taisin valmistella vielä joulupäivänäkin. Mut valmista, ja ei ku ens vuotta kohti!

Pojalle siis pallero. Tätä oli vaikea kuvata ku ei tienny mikä kantti ois ollu kivointa laittaa esille. Ensin huolellinen kuvaus sisätiloissa (liian hämärää), ja loppujen lopuksi kalsarit ja kumpparit jalassa pihalle.. ja sitte olikin pikkupakkasessa ihan sama mikä kylki siitä nyt sattu ylöspäin jäämään. Mut tää oli kiva, just semmonen oikeen viimesen päälle terapiakoukuttelu, voisin tehä toistekki.
Toinen ei-joululahja pikkumiehelle oli sitte prinsessavalas ihan vapaalla tyylillä, kruunua me lainataan aina lego-ukkeleilta. Poju on tykästynyt Muumeihin ja eräässä lehdessä tutustuimme sitte tähän "tympiin" neitoseen. Pienen ilme oli ihan näkemisen arvoinen ku yhtenä aamuna herätessä tällanen tönötti pöyällä :)


Muuta:














Mieltä lämmitti niin paljon myös täältä saapunut paketti, joka sisälsi bambuisen tiskirätin, sekä ihanaa suklaata ja voiveitsen! Ystävälle kiitos, todellakin piristi :)


Tämmönen pläjäys. Toivottelen oikein onnekasta vuotta 2012, ite mietin pinnistänkö hereillä vielä hetken josko näkisin sen "ainaki koulun kokosen" jätti-ilotulitteen mistä tyttöset ennen nukahtamistaan mulle turinoi.. vai lähtisinkö kuitenkin jo leputtelemaan silmiä. Molempi parempi, ens vuonna palataan, ja ehkäpä jossain välissä juttua myös lupauksista mitä tuli tehtyä :)

Äh äh

Täällä edelleen joululahjapaja käynnissä, vaikka lupasinkin olla tänä vuonna ajoissa.. Joten näistä päivittelyä luvassa sitten vasta muutaman viikon päästä, olettaen että valo riittää kuvaamaan jotain. Ens vuonna en tee mittään (tai sitte taas kaiken, ja muutaman vielä).

Tämän aattelin kuitenkin esitellä pienen elämäni miehen leikkien innoittamana, ihana idea siis täältä .
He ovat "äiti ja poika", ja leikki on yleensä aina samanlainen. Ensin on iltapäivä ja äiti huhuilee poikaa päiväunille viereensä. Poika tietysti kiltisti tulee, mutta sitten turkanen karkaakin peiton alta! Ja äiti lähtee huolestuneena perään, löytäen sitten pojan yleensä "piilosta", "talosta" tai "pensasta" (=parkkitalon alta).

Tämä vauveli menetti ensimmäisen äitinsä pienen kämmin seurauksena, siksi heitä yhdistää väreiltään ainoastaan pojan puku ja äiteen tissit..

Raitaa ja ympyrää

Onhan tässä tullu tehtyä kaikenlaista, joululahjaa ja aika paljon terapiavirkkausta. Ja kuvannutki olen. Mut nyt on selvästi joku tyytymättömyyskausi, tuntuu ettei haluta laittaa kuitenkaan mitään näytille kun ovat niin kurjia.

Jottei nyt ihan kuvattomaksi jää, niin tää jo kauan sitte valmistunut lakki on se aiottu "pakkasversio", vuoritettu fleecellä, mikä ei siis ole kovin kätevä materiaali tähän puuhaan luistamattomuutensa vuoksi. On tätä kuitenkin käytetty kylmemmillä ilmoilla (joita ollu liian vähän), mut taidan ens syksynä purkaa vuorin pois. Vois asettua paremmin ilman.

Koitanpa tästä toimeentua.

Koti

Olenpa haudutellu ainakin vuoden tätä rojektia, osa kankaistakin ollu leikattuna valmiiksi. Sitte tuli se töks. Ja yks päivä tuli se jee. Ja sitte me tyttösten kanssa leviteltiin kankaita ja he valitti (kankaita) ja silitti ja leikkasi ja minä valitin (itekseni) ja surruuttelin ja purkasin ja kokosin. Ja sitte se oli valmis. Ja sitte piti ottaa kivoja leikkikuvia ulkona ja alkoki sataa vettä. Ja se vaan sato ja sato ja sato. Ja sitte oli "koti" leikitty ihan ryttyyn ja venyneeksi ja äiti päätti että nyt otetaan ne kuvat viimein vaikka ois mikä. Ja huonot tuli vaikka kaikki lamput sohotti mitä läheltä löyty, ja mittään yksityiskohtia ei jaksanu ees yrittää.

Eihän tämä mikkään ompelutaidonnäyte ole, mut on siitä ainaki huvia ollu!

Haikeat jäähyväiset

Nyt näyttää siltä että meillä vaippailut lähenee uhkaavasti loppuaan. Poikasen yövaippa on yleensä aamulla kuiva ja harvoin varmistusvaipassakaan päiväunien, kauppareissujen ja ulkoiluiden jälkeen mitään on. Eräänä yönä siis vietin tunteellisia hetkiä vaippalaatikon ääressä kun raakkasin joukosta noin puolet lähtevien ryhmään, jäljellejääneet ovat vielä käytössä odotellen loppusijoitustaan.. osa on ihan roskistavaraa, muutaman ihan parhaan säästän muistoksi muksuille.

Huokaus. On se rankkaa.

Mut tulipa mieleen et olen unohtanu kertoa miten sen meidän yökestoilun sitten kävikään! Hyvin kävi ja turhaan pelkäsin, tosin jokayön toteutukseen ei päästy koska näin vaativaan tehtävään ei mitä tahansa retkuja kelpuutettukaan ;) Paras toimija oli taskullinen iso AIO, johon mahtu hyvin vielä lisäksi bambua, hamppua ja hahtuvaa. Päälle vielä ohuet neulosvillahousut, hahtuvapöksyt on poikasta alkaneet kai kutittaa ja luottovilliksiä (wool longies) löytyy meiltä nimensä mukaisesti vaan pitkälahkeisena joten ois olleet liian hikiset. Mut hyvin on laps nukkunut, ei ole ollut kuumissaan, eikä sänkykään ole lainehtinu kertaakaan :)

Ja tähän loppuun vielä kuva mitä kaikkea kaunista äiti voi saada ku muistaa olla kiltti..

Vähän pikkusen

Ei mulla mittään asiaa oo.

Mut tää lähti jo aiemmin kaukomaille.

Ja tää lähti lähimaille.

Ja uus tommonen viimenen on tulossa ihan tänne kotosalle, mut voi pikkusen kestää ku on monta muutakin tulossa ja into on hukassa. Mut voipi se intoilija löytyä jo vaikka heti huomennakin.

Vant-tuut riip-puu..

..nau-las-sa! Tapasi mun pappani laskea lontooksi. Nyt ei riipu naulassa, mut puussa kyllä, joskus sitä vaan vähän innostuu. Pahoittelen surkeita kuvia, hukkaan meni siis tääkin kyseenalaisen maineen hankkiminen tässä naapurustossa kun kykin kassien kans tuolla pusikoissa.





Sitte tämmönen ihmeellisyys joka valmistu jo aikapäiviä sitten, vyö.  Takana kaksikerroin vanhaa tyynyliinaa, edessä pitsihuivi, satiininauhat omista varastoista.. tukikangasta ja -ompeleita ois ehottomasti saanu laittaa enempi, mut jos se nyt menis ku ei hengitä ja istuu selkä suorassa :) Kattos jos sais parempia kuvia käytössä.

Valonkantaja

Tai eipä tätä valoa tuu mihinkään kanneltua kun on johto seinässä kiinni. Aikansa olen päässä pyöritelly jotta pitäis saada vanha öljylamppu johonkin käyttöön, sillä ei ole koskaan ollut oikeen omaa paikkaa, vaan on ollu millon missäkin joutilaassa naulassa roikkumassa. Poikanen puolestaan tarttee jo näin syksyllä omaan leikkinurkkaansa valon. 1+1= tuumasta toimeen, vaikka sitte keskellä yötä, tai nimenomaan sillon. Ostin kannallisen lampunjohdon ja siinäpä sitte leikin sähkönaista ja katkoin ja liitin ja pujottelin ja eristin ja asetin, ja lopulta koko homman vaikeimmaksi osuudeksi muodostui saada ite hehkulamppu tuonne kuvun sisään ja vieläpä ihan silleen että valonkin sais syttymään.. No eipä siinä, oisinko tuntisen ähissy kunnes sitten homma valkeni aika yksinkertasella tavalla. Ja tadaa, siinä on sitte lamppu.



Nämä pikkuset töppöset lähti tänään naapurin postilaatikkoon :)


Tässä on mun uus harrastus. Toka kerta, joka oli siis huomattavasti onnistuneempi ku eka kerta. Joten ens kerta on.. luultavasti ihan mitä vaan.


Ja näistä on valmistumassa jotain.. :)



Siihen asti heippa!

Kah..

Lankana tässä tais olla joku muinaisen tarjouslaarin Rubin sekä 7 veljestä, napit on kätköistä kaivettu ja inspiraatio haettu jostain kirjasta (jonka nimeä en tietenkään nyt löytänyt mistään), toteutettu osittain omasta päästä. Resoreista ois voinu tehä väljemmät, mut muuten olen kyllä kerrankin ihan tyytyväinen! Laitan joskus vielä parempia kuvia kun pääsee oikeaan käyttöön. Asuun kuuluu toki myös ruskea virkattu lippis, mutta en viittiny nyt kuvata kun on vielä kerällä tuolla lankasaavin pohjalla..

Mr.Pupuun on sitten jo edellä mainittujen tuskan ja hien lisäksi tuhlattu aika rutkasti yöunia, sekä ihan raakaa voimaa. Vääntelin vitosen koukulla kaksinkertasesta Katrista ja kyllä sitte kiristeli hartioita makiasti.. Pupun vaatetukseen ei enää paukut riittäneet, mut ehkä nekin joku päivä vielä ilmestyy.

Mulla on muuten uus harrastus! Eikö se oo harrastus tai jopa perinne jos oon kahtena vuotena peräkkäin jo tehny? Tämmöstä siis:


Melkonen martta.. Jos joku ois viis vuotta sitten kertonu että jonain päivänä oikeen innoissani säilön jotain (syötävää, kaiken muun säilöntä kyllä onnistuu oikein luontevasti), niin oisin saattanu vähän kulmia nostella. Mut kai tääkin on vaan sitä ikään liittyvää, niinku sekin ku yks ilta yllätin itteni innolla oottamasta että lapset nukahtaa jotta pääsen herkuttelemaan.. enkä toki sillä perinteisellä suklaalla, vaan kaalilaatikolla! Onkohan tää jo vähän säälittävää?

Kierrätystä

Tyttösten uudesta pissaavasta nukesta tulee myös kestoilija. Ainoa toive vaippojen suhteen oli, että "pittää olla vaalianpunanen", ja tätäpä sainkin tovin pähkiä kun mun jämäkankaista ei pinkkejä juuri löydy. Mut sittepä hoksasin rikkinäisestä sateenvarjosta talteenotetun kankaan josta piti tulla "talvipihatyyny", josko ois tarpeeksi neitimäistä kakkuineen kaikkineen! Nää vaippaset on tehty lankaa vaille kokonaan vanhasta tai vielä vanhemmasta, sisällä on pyyhkeenä ja luutunakin palvellutta froteeta, kuminauhat on myös hyvin käytetyt, kuin myös tarrat.



Tuossa vaippoja suunnitellessa yllätin muuten itteni miettimässä pesutarroja ja kankaan hiostavuutta. Tuli ihan kohtuullisen viisas olo kun tajusin että ehkä se nukke ei niin herkästi hikoile vaikka puoliksi elävältä vaikuttaakin, ja tuskin sieltä pyllystäkään niin tujua tavaraa tulee että pitää myötäänsä olla pyykkäämässä.. eihän..?

Heinäkuun heinämies

Kesäkuusta päivää

Joku päivä tuossa mietiskelin taas tuota poikasen vaippahommelia. Hän on jo niin iso poika että ei kait tuo pitkään enää vaipoissa viihdykään, mut innostus noihin kestovaippoihin on edelleen kova. Mehän alusta alkaen vaan osakestoiltiin, eli yöt, päikkärit ja kyläilyt mentiin maissivaipoilla, ja tuossa puolisen vuotta sitten supistin tuon kertailun vaan yöhön. Mut kun nyt nuo pissilirit löytyy yhä useammin vaan tuolta lakanoilta aamuisin, ja lisäksi mulla johonkin hermoon tökkii pakata noita maissivaippojakin muovipussiin.. Että vieläköhän tuota sitten kokeilis yöksikin kestoa? Ja milläköhän laitoksella, kun meinaa melkosesta paketista tulla läpi jo parin tunnin päikkäreilläkin. Ompelin kokeeksi sellasia jättivaippoja hampusta, mut aikansa ottaa että ovat hyvässä imussa, ja villaimuja ois varmaan kans hyvä tehä lisää.. Kumpikohan on ennemmin valmista, vekara kuivana vai mun vaippasuunnittelut :D

Nohhh, mut tein mie tämmösenkin:

Keksin tuossa päivänä eräänä kestohousuvaipan, ja sitte ei muuta ku hommiin. Ja valamista tuli, kauhealla jäljellä mut ihan toimivaksi. Ja sitte huomasin että joku muu oli saattanu sen keksiä ennen mua.. Tai ehkä muutamakin..kymmenen ;) Mut nyt mulla on ainakin toivoa että saan vaippaompeluinnostusta purettua vaikka noihin harkkahousuihin tulevaisuudessa jos ei vauvaa löydy kenelle tekeleitään tyrkyttää.

Noiden vaippojen lisäksi on ollu tässä muutakin mietinnässä. Nimittäin sellanen materia-ahdistus. Kun jollain tasolla kuitenkin koen että sitä onnea on tullu ajoittain koitettua hankkia hankkimalla kaikkea, ja onko se sitte jotain hyvää oloa pitemmän päälle tuonut.. Ei? Just sitä ahistusta enemmänkin. Ja ei kai jokainen vauvatavarakaan voi olla "muisto" mikä pitää säilyttää? Jos aattelee vaikka ihan huonekalujakin, niin mulle tärkeimmät ja rakkaimmat on kaikista vanhimmat mööpelit mitä meiltä löytyy, muu on lähinnä semmosta tilaavievää, ei millään tavalla kivaa. Ja oikeasti, jos kuopus ei nukkunut pinnasängyssä hetkeäkään eikä uutta vauvaa ole lähiaikoina tulossa, niin ihanko oikeasti on järkevää säilöä sitä (liian isoa ja hankalaa) pinnasänkyä vaatehuoneessa kun ei varastoakaan ole?

Mun tarttee nyt ihan oikeasti alkaa vähän suunnittelemaan tätä hommaa..

Lakkinen

Tuossa muutama kuukausi sitten konttailin divarin alahyllyjä ja löysin sieltä 60-luvulla tehdyn kirjan jossa oli kaikenlaista pukinetta lapsille vauvasta vähän isompaan (ja nyt harmittaa melkosesti etten ostanut pois..). Mieleen kuvista jäi neulottu hattu, jossa oli nätti pyörylä korvan päällä. Neuloen en oikein ite osaa (=jaksa) soveltaa, joten Pikkukiisken ihanasta blogista löydetty lakki oli todella iloinen vinkkiyllätys! Ei muuta ku hommiin, ja valmista tuli nopeasti. Lopputulos on juurikin sopiva kun leventelin ja kaventelin keskikappaletta, sekä myös tykätty ja jo ainakin viikonverran paljon pidetty :)

Pakkopakkopakko

Nimittäin saaha ees jotain aikaseksi. Meijän kotiinpaluu ei totisesti sitten sujunutkaan ihan kitkattomasti ja tämä härdelli alkaa pikkuhiljaa jo tympäseen. Säästän teitä likaisilta yksityiskohdilta, mutta aika nyt sitten näyttää kuinka pitkään voidaan talossamme asustella..



Ja sitte muuuuuuta. Oon tainnu ennenki mainita että mulla ei oikein ole ollu mieltymyksiä siniseen väriin, tai ainakaan semmosiin tiettyihin, tummansinisiin varsinkaan. Mut jostain syystä mun yks sini-puna-valkonen retrokangas on kiehtonut kovasti, ja osasyynkin taisin viimein tajuta. Mulla on nimittäin tallessa yks oma vanha mekko joka on saman värinen, eri kuvioilla tosin, ja tästä oon tykänny niin pajon että on tyttösillä ollut 1-vuotiskuvissakin aikoinansa päällä. Nyt sitte pitkän hauduttelun jälkeen sain aikaseksi tuosta omasta kankaasta poikaselle puvun (on siitä kyllä aiemminkin tehty vaikka mitä, onneksi oli reilusti). Tosin meidän pikkumies onkin niin iso, että housut joutaa samantien pois.. mut ehkä se on hyvä vaan, ois nää olleetkin yhdessä ehkä vähän överit.

Malli ei ollu yhtään yhteistyöhaluinen. Päivän tinkaamisen jälkeen sain suostuteltua sovittamaan, mut lopputuloksena oli siltikin hyvin loukkaantunut pieni mies.. Kauheita tamineita se ilkiä äiti kehtaa toiselle tunkea..


Ja tuossa ommellessa kyllä taas tuli mietittyä muutamaan kertaan että mikä ihmeen itsekidutus tuohonkin hommaan oikeen ajaa.. kun en oikeasti ossaa.




Isommalla tyttösellä oli kademieli pienemmän "hölö-kitty"-mekosta, joten omasta paidasta muokkasin neitille sitten vähän samanlaisen version. Päällekin jopa kelpuuttanut vaikka vähän kittanaksi jäi.

Tämmöttis, tarkotuksena oli jatkaa syvällisemmin tuota aiempaa tavaravuoripohdintaa, mut nyt ei riitä pää, joten luettelomallilla ja huonoilla kuvilla mennään edelleen =/

Kotona..

Reilu viikkonen ollaan tässä nyt asusteltu kotosalla, ja on ollut kyllä viimeajat sellaista haipakkaa suuntaan jos toiseen että ei ole tullu paljoa kankaita ja lankoja hypisteltyä. Kiitos kaikille kommentoijille (olipas vaikea sana :D ) kun jaksatte merkkiä jätellä tästä hitaasta päivittelystä ja vastaamattomuudesta huolimatta <3 Tarkotuksena ois parantaa tässä tulevina kuukausina tahtia, sekä käsityöpuolella että bloggailussa, mutta nähtäväksi jää joko tämä elämä alkais viimein asettumaan uomiinsa ja rauhottumaan..

Ennen muuttoa mulla tuli lähinnä ommeltua vaippoja ja virkkailtua, tosin yhden takki-lakki-housu-yhdistelmänkin sain puoleenväliin valmiiksi, mutta sitten loppui aika ja sitä myötä into kesken. Täytyy toivoa että molempia löytyis ennen ku poikanen kasvaa tamineistaan ohi.

Jostain kumman syystä mulla ei ole mitään muistikuvia siitä mitä oikeen oon saanut valmiiksi asti, mut pari kuvaa onnistuin onkimaan koneen sisuksista kuitenkin. Keskimmäinen lapsukaisista täytti jo hurjat 6-vuotta, ja hänelle virkkailin lahjaksi pupun (ohje kirjasta Amigurumit, jonka sain ite synttärilahjaksi jokin aika sitten). Ja tarttihan sitä sitten intoutua sisaruksillekin tekemään, pupu isosiskolle ja kisu pikkuveljelle :)

Ja kun on vauhtiin päästy niin antaa mennä, valmiiksi tuli myös vuokakello! Tän oli tarkotus olla valmiina ihan erilainen, mut vähän fiiliksen mukaan kuljettiin..

Nyt pitäis sitten paneutua noihin verhojen käänteisiin (että voikin olla inhottavaa hommaa) ja saattaa ainakin yks virkkuu loppuun tässä järjestelyn lomassa :) Palaillaan pikemmin, luulisin.

Lahjomisia

”Äiti, voisiksie tehä tälle hepalle jonku takin?”