Pakkopakkopakko

Nimittäin saaha ees jotain aikaseksi. Meijän kotiinpaluu ei totisesti sitten sujunutkaan ihan kitkattomasti ja tämä härdelli alkaa pikkuhiljaa jo tympäseen. Säästän teitä likaisilta yksityiskohdilta, mutta aika nyt sitten näyttää kuinka pitkään voidaan talossamme asustella..



Ja sitte muuuuuuta. Oon tainnu ennenki mainita että mulla ei oikein ole ollu mieltymyksiä siniseen väriin, tai ainakaan semmosiin tiettyihin, tummansinisiin varsinkaan. Mut jostain syystä mun yks sini-puna-valkonen retrokangas on kiehtonut kovasti, ja osasyynkin taisin viimein tajuta. Mulla on nimittäin tallessa yks oma vanha mekko joka on saman värinen, eri kuvioilla tosin, ja tästä oon tykänny niin pajon että on tyttösillä ollut 1-vuotiskuvissakin aikoinansa päällä. Nyt sitte pitkän hauduttelun jälkeen sain aikaseksi tuosta omasta kankaasta poikaselle puvun (on siitä kyllä aiemminkin tehty vaikka mitä, onneksi oli reilusti). Tosin meidän pikkumies onkin niin iso, että housut joutaa samantien pois.. mut ehkä se on hyvä vaan, ois nää olleetkin yhdessä ehkä vähän överit.

Malli ei ollu yhtään yhteistyöhaluinen. Päivän tinkaamisen jälkeen sain suostuteltua sovittamaan, mut lopputuloksena oli siltikin hyvin loukkaantunut pieni mies.. Kauheita tamineita se ilkiä äiti kehtaa toiselle tunkea..


Ja tuossa ommellessa kyllä taas tuli mietittyä muutamaan kertaan että mikä ihmeen itsekidutus tuohonkin hommaan oikeen ajaa.. kun en oikeasti ossaa.




Isommalla tyttösellä oli kademieli pienemmän "hölö-kitty"-mekosta, joten omasta paidasta muokkasin neitille sitten vähän samanlaisen version. Päällekin jopa kelpuuttanut vaikka vähän kittanaksi jäi.

Tämmöttis, tarkotuksena oli jatkaa syvällisemmin tuota aiempaa tavaravuoripohdintaa, mut nyt ei riitä pää, joten luettelomallilla ja huonoilla kuvilla mennään edelleen =/