Viimeistä päivää

Tervehdys pitkästä aikaa. Pohdin tuossa aikani blogin poistamista, mutta koska sukkainnostus näyttäisi olevan nousussa, päädyin toistaiseksi vain siivoilemaan hiukan. Pitkän aikaa on ollut tunne ettei ole mitään "annettavaa", tuleva vuosi näyttänee kuinka käy. Jotain kuitenkin olen saanut tehtyä, lisään kuvia kunhan saan aikaiseksi. Oikein hyvää tulevaa vuotta!

Keväistä päivää

Välillä on syytä ihan sovinnolla olla hunningolla, ja tätä on toteutettukin oikeen urakalla nyt. Työt haittaa pahasti harrastuksia ja luomistukko on ollu ihan mahtava. Näin kevään kunniaksi saatte kuitenkin ihastella mun painuneita sääriäni, ja niiden jatkona pitsisukat joissa pohja tehty erikseen ja yläpuolelle virkattu pitsi.

Housupputtoo

Muuta kesähömpöttelyä:

 Heittäskö jo pois? :)

Hanko

Kaupasta ei oo löytyny sopivaa veskaa (joka ois yksinkertanen mutta siinä ois ideaa, ei liian pieni, ei liian iso), joten tein semmosen ite. Ohje Sanna Vatasen kirjasta Neulo. Virkkaa. Kirjo. Ekolangasta!

Tästä tuli hyvä, vaikkakin nuo renkulat tökkii.. Etin kauan sopivia, sirompia tai erikoisia, mut en löytäny mittää. Tai löysin, mut oli niin jättipaketissa ja kallista että jätin ostamatta. Päättelin nyt aika löyhästi niin voi tarvittaessa kätevästi vaihtaa jos vastaan kävelee jotain kivempaa.

Pääääästäistä

Joskus vuosia sitten löysin ihanaa pupukangasta, jonka säästin vauvaa varten. Tarkotus oli tehä siitä jotain ihanaa, makuupussi tai köllöttelyalusta, mut enpä sitte tehny. Nyt siitä tuli sitte viimein poijjaalle takki. Ja kiva, ei harmita yhtään että silppusin. Vielä ku sais päällekin.


Ompelukoneet on edelleen pois pelistä, että saumurilla ja käsinompelulla mentiin, siitä syystä ei myöskään ole taskuja tai vinonauhalla peiteltyjä saumoja (niinku oli tarkotus). Etin ihan netistä neuvoja tuohon vetoketjuun ku se on ollu vaikeuksien paikka aiemmin, ja onnistuinkin tällä kertaa ihan kohtuulliseti. Tosin mullahan on tunnetusti huomattavia vaikeuksia luetun ja kuullun ymmärtämisessä, joten ihan ehkä muutaman kerran oli ratkojalla hommia.. Vähän sama juttu ku joskus muinoin olin matkalla siskon luokse vieraaseen kaupunkiin ja soittelin matkalla ajo-ohjeita: "Älä sitte vaan käänny sinne missä lukee keskusta, vaan s-e-u-r-a-a-v-a-s-t-a!". Arvatkaa mistä soittelin muutaman minuutin päästä?

No, tein minä muutaman trikoopiponkin samoilla tulilla, mut niitä en kuvaa ku on tuotekehittely pahasti kesken. Ehkä sitte ku kehtaa päähän laittaa, ees muksuille.

Muuta ihanaa, eli silmitöntä kutomista

Ei tullu takkia ei, koneet kertakaikkiaan kieltäyty yhteistyöstä hyvinsuunniteltuna ompelupäivänä. Kyllä siinä parit ärräpäät saatto lennellä ja vähän silmiä pyyhittiin hihanseutuun, on tuo ompeluinnostus ollu muutenkin niin vähäistä viimeaikoina että meinas tällanen takapakki lannistaa matamin kokonaan.
 

No, tuli sitten valmista toisesta rojektista kuitenkin. Kolmas kerta toden sanoi, aiemmat versiot purettin pois kiusaamasta ja tämäkin ollu tekeillä jo tuolta helmikuun alkupuolelta. Kiva ohje siis täältä, kiitokset! Silmukoita lisäsin (siltiki on tosi tiukka), kavennukset meni vähän sinnepäin soveltaen ulkomuistista ja reunaankin väkersin nätin reunuksen, mut purin sitte kuitenki pois ja virkkailin suoraan vaan. Ja minä ku oon sellanen värisilmitön, niin tää on tehty ihan melekeinpä aina siitä langasta mitä kopasta sattu kouraan tarttumaan :) Harmi ku en näköjään saanu kuvaan avattua tätä koko komeuteensa, pitkulana on aika vinkeän näkönen!

Rokopiili

Mulla on ollu ihan totaalijumitus päällänsä, en ole pystyny puikkoja heiluttelemaan enkä koukuttamaan yhtään pariin viikkoon. Ja koska en saa muutenkaan aikaseksi mitään järkevää, niin sittepä teen ei-niin-järkevää. Tai onhan se järkevää jos lapset tykkää, eikö ookki?



Esikoinen ompeli jalat :)

Ja aivan paras yllätys Ystävältä muutaman viikon takaa! Kiitos! Mitähän ihanaa tästä sais tehtyä..

Sukasta asiaa

Joskus tuossa syksyllä tuskittelin kun poijjaalle piti tekasta yöhousut ja kaikki varastossa olevat resorit tuntu niin jäykiltä ja kovilta (Kyllähän ne siitä pehmenee ku tarpeeksi pyykkää, mut ku mulle pittää olla heti. Toim.huom.). Noh, sukkia meillä puolestaan kuluu aika kiitettävästi, enkä ole enää juuri jaksanut parsia vaan säästänyt kaikki reiälliset myöhempää käyttöä varten. Välityönä sitten keksin käyttää eräät sukanvarret resoreina, ja näistä tulikin sitten pikkuisen lemppariyökkärit, aina tahtoo ne "valkoset housut", kuvassa ovat nuo mustaraidalliset (housuosa vanhoista leggingseistä).

Nyt kun mittari painu tuonne kolmenkympin hujakoille ja lattiat alko viilenemään, oli ihan hyvä huomata että poikasen ainoat pitkikset oli pyykissä ja sukkahousut liian isot, pieniä trikoita ei ole tytöiltä säästynyt. Onneksi on halpa ja tehokas sukkaniksi. Ja onneksi keskimmäinen tuntuu liikkuvan nykysin pelkästään polvillaan, joten noita reikäsiä housujakin on jo mukava varasto. Että lahkeet ja varret vaan poikki ja sopivasta kohtaa yhteen, aikaa meni muutama minuutti ja taas on yhet lempparihousut valmiit. Tosin eihän nämä mitkään kauneuskuningattaret ole, mut eipä ne sieltä alemmasta kerroksesta näy. Kierrätystä ainakin :)

Kaa

Kevät tulee, piittonit herää!

Kylymä bää!

Olipa kerran ystäväiselläni pakkasilla paleleva Kilpukki joka meinasi musertua yksinäisyyteensä kylminä päivinä. Sitten otettiin yks iso käyttämättä jäänyt hepan toppaloimen kaulapala ja jättikokoisen koiran takin teddyvuori. Sitte saksittiin ja mittailtiin, hikoiltiin ja manailtiin, kökötettiin hankalissa asennoissa ja vaivuttiin epätoivoon pöydän alle. Lopulta luovuttiin joistakin aikeista ja osa jätettiin keskenkin oottelemaan lopullista muotoutumista testauksen jälkeen.

Ilman sovituksia tämä synnytyksen tulos näytti kuitenkin jollain maailman ihmeellä olevan sopiva! Tosin mahavyö hivenen hankala ja nafti, ja tämä jo kuvassa muiden toimesta korjattunakin :) Loimi on saanut myös räystään tuonne pyllynpäälle, ite en sellasta saanut nätisti asettumaan vaikka yritinkin.

En tiiä olenko koskaan vääntänyt mitään yhtä.. kröhöm.. haastavaa ja vaikeastikäsiteltävää. Tää oli yhtä luistelua, neulankatkeilua, tökkiviä koneita ja tursuavia vanuja, ja työn jälki on aika kamalaa. Erityisesti tuo kaulapala jäi harmittamaan, jätin sen viimeistelemättä ja saumoja auki josko siihen jonkin kivan ratkaisun joku löytäisi. Mut on tää varmaan lämmin kuitenkin, pääsee Herra ystävineen ulkoilemaan :)

Pojalle pallero

Siinä se Joulu taasen tuli ja meni, lievää lahajastressiä pukkas kun viimesiä taisin valmistella vielä joulupäivänäkin. Mut valmista, ja ei ku ens vuotta kohti!

Pojalle siis pallero. Tätä oli vaikea kuvata ku ei tienny mikä kantti ois ollu kivointa laittaa esille. Ensin huolellinen kuvaus sisätiloissa (liian hämärää), ja loppujen lopuksi kalsarit ja kumpparit jalassa pihalle.. ja sitte olikin pikkupakkasessa ihan sama mikä kylki siitä nyt sattu ylöspäin jäämään. Mut tää oli kiva, just semmonen oikeen viimesen päälle terapiakoukuttelu, voisin tehä toistekki.
Toinen ei-joululahja pikkumiehelle oli sitte prinsessavalas ihan vapaalla tyylillä, kruunua me lainataan aina lego-ukkeleilta. Poju on tykästynyt Muumeihin ja eräässä lehdessä tutustuimme sitte tähän "tympiin" neitoseen. Pienen ilme oli ihan näkemisen arvoinen ku yhtenä aamuna herätessä tällanen tönötti pöyällä :)


Muuta:














Mieltä lämmitti niin paljon myös täältä saapunut paketti, joka sisälsi bambuisen tiskirätin, sekä ihanaa suklaata ja voiveitsen! Ystävälle kiitos, todellakin piristi :)


Tämmönen pläjäys. Toivottelen oikein onnekasta vuotta 2012, ite mietin pinnistänkö hereillä vielä hetken josko näkisin sen "ainaki koulun kokosen" jätti-ilotulitteen mistä tyttöset ennen nukahtamistaan mulle turinoi.. vai lähtisinkö kuitenkin jo leputtelemaan silmiä. Molempi parempi, ens vuonna palataan, ja ehkäpä jossain välissä juttua myös lupauksista mitä tuli tehtyä :)

Äh äh

Täällä edelleen joululahjapaja käynnissä, vaikka lupasinkin olla tänä vuonna ajoissa.. Joten näistä päivittelyä luvassa sitten vasta muutaman viikon päästä, olettaen että valo riittää kuvaamaan jotain. Ens vuonna en tee mittään (tai sitte taas kaiken, ja muutaman vielä).

Tämän aattelin kuitenkin esitellä pienen elämäni miehen leikkien innoittamana, ihana idea siis täältä .
He ovat "äiti ja poika", ja leikki on yleensä aina samanlainen. Ensin on iltapäivä ja äiti huhuilee poikaa päiväunille viereensä. Poika tietysti kiltisti tulee, mutta sitten turkanen karkaakin peiton alta! Ja äiti lähtee huolestuneena perään, löytäen sitten pojan yleensä "piilosta", "talosta" tai "pensasta" (=parkkitalon alta).

Tämä vauveli menetti ensimmäisen äitinsä pienen kämmin seurauksena, siksi heitä yhdistää väreiltään ainoastaan pojan puku ja äiteen tissit..

Raitaa ja ympyrää

Onhan tässä tullu tehtyä kaikenlaista, joululahjaa ja aika paljon terapiavirkkausta. Ja kuvannutki olen. Mut nyt on selvästi joku tyytymättömyyskausi, tuntuu ettei haluta laittaa kuitenkaan mitään näytille kun ovat niin kurjia.

Jottei nyt ihan kuvattomaksi jää, niin tää jo kauan sitte valmistunut lakki on se aiottu "pakkasversio", vuoritettu fleecellä, mikä ei siis ole kovin kätevä materiaali tähän puuhaan luistamattomuutensa vuoksi. On tätä kuitenkin käytetty kylmemmillä ilmoilla (joita ollu liian vähän), mut taidan ens syksynä purkaa vuorin pois. Vois asettua paremmin ilman.

Koitanpa tästä toimeentua.

Koti

Olenpa haudutellu ainakin vuoden tätä rojektia, osa kankaistakin ollu leikattuna valmiiksi. Sitte tuli se töks. Ja yks päivä tuli se jee. Ja sitte me tyttösten kanssa leviteltiin kankaita ja he valitti (kankaita) ja silitti ja leikkasi ja minä valitin (itekseni) ja surruuttelin ja purkasin ja kokosin. Ja sitte se oli valmis. Ja sitte piti ottaa kivoja leikkikuvia ulkona ja alkoki sataa vettä. Ja se vaan sato ja sato ja sato. Ja sitte oli "koti" leikitty ihan ryttyyn ja venyneeksi ja äiti päätti että nyt otetaan ne kuvat viimein vaikka ois mikä. Ja huonot tuli vaikka kaikki lamput sohotti mitä läheltä löyty, ja mittään yksityiskohtia ei jaksanu ees yrittää.

Eihän tämä mikkään ompelutaidonnäyte ole, mut on siitä ainaki huvia ollu!

Haikeat jäähyväiset

Nyt näyttää siltä että meillä vaippailut lähenee uhkaavasti loppuaan. Poikasen yövaippa on yleensä aamulla kuiva ja harvoin varmistusvaipassakaan päiväunien, kauppareissujen ja ulkoiluiden jälkeen mitään on. Eräänä yönä siis vietin tunteellisia hetkiä vaippalaatikon ääressä kun raakkasin joukosta noin puolet lähtevien ryhmään, jäljellejääneet ovat vielä käytössä odotellen loppusijoitustaan.. osa on ihan roskistavaraa, muutaman ihan parhaan säästän muistoksi muksuille.

Huokaus. On se rankkaa.

Mut tulipa mieleen et olen unohtanu kertoa miten sen meidän yökestoilun sitten kävikään! Hyvin kävi ja turhaan pelkäsin, tosin jokayön toteutukseen ei päästy koska näin vaativaan tehtävään ei mitä tahansa retkuja kelpuutettukaan ;) Paras toimija oli taskullinen iso AIO, johon mahtu hyvin vielä lisäksi bambua, hamppua ja hahtuvaa. Päälle vielä ohuet neulosvillahousut, hahtuvapöksyt on poikasta alkaneet kai kutittaa ja luottovilliksiä (wool longies) löytyy meiltä nimensä mukaisesti vaan pitkälahkeisena joten ois olleet liian hikiset. Mut hyvin on laps nukkunut, ei ole ollut kuumissaan, eikä sänkykään ole lainehtinu kertaakaan :)

Ja tähän loppuun vielä kuva mitä kaikkea kaunista äiti voi saada ku muistaa olla kiltti..

Vähän pikkusen

Ei mulla mittään asiaa oo.

Mut tää lähti jo aiemmin kaukomaille.

Ja tää lähti lähimaille.

Ja uus tommonen viimenen on tulossa ihan tänne kotosalle, mut voi pikkusen kestää ku on monta muutakin tulossa ja into on hukassa. Mut voipi se intoilija löytyä jo vaikka heti huomennakin.

Vant-tuut riip-puu..

..nau-las-sa! Tapasi mun pappani laskea lontooksi. Nyt ei riipu naulassa, mut puussa kyllä, joskus sitä vaan vähän innostuu. Pahoittelen surkeita kuvia, hukkaan meni siis tääkin kyseenalaisen maineen hankkiminen tässä naapurustossa kun kykin kassien kans tuolla pusikoissa.





Sitte tämmönen ihmeellisyys joka valmistu jo aikapäiviä sitten, vyö.  Takana kaksikerroin vanhaa tyynyliinaa, edessä pitsihuivi, satiininauhat omista varastoista.. tukikangasta ja -ompeleita ois ehottomasti saanu laittaa enempi, mut jos se nyt menis ku ei hengitä ja istuu selkä suorassa :) Kattos jos sais parempia kuvia käytössä.

Valonkantaja

Tai eipä tätä valoa tuu mihinkään kanneltua kun on johto seinässä kiinni. Aikansa olen päässä pyöritelly jotta pitäis saada vanha öljylamppu johonkin käyttöön, sillä ei ole koskaan ollut oikeen omaa paikkaa, vaan on ollu millon missäkin joutilaassa naulassa roikkumassa. Poikanen puolestaan tarttee jo näin syksyllä omaan leikkinurkkaansa valon. 1+1= tuumasta toimeen, vaikka sitte keskellä yötä, tai nimenomaan sillon. Ostin kannallisen lampunjohdon ja siinäpä sitte leikin sähkönaista ja katkoin ja liitin ja pujottelin ja eristin ja asetin, ja lopulta koko homman vaikeimmaksi osuudeksi muodostui saada ite hehkulamppu tuonne kuvun sisään ja vieläpä ihan silleen että valonkin sais syttymään.. No eipä siinä, oisinko tuntisen ähissy kunnes sitten homma valkeni aika yksinkertasella tavalla. Ja tadaa, siinä on sitte lamppu.



Nämä pikkuset töppöset lähti tänään naapurin postilaatikkoon :)


Tässä on mun uus harrastus. Toka kerta, joka oli siis huomattavasti onnistuneempi ku eka kerta. Joten ens kerta on.. luultavasti ihan mitä vaan.


Ja näistä on valmistumassa jotain.. :)



Siihen asti heippa!

Kah..

Lankana tässä tais olla joku muinaisen tarjouslaarin Rubin sekä 7 veljestä, napit on kätköistä kaivettu ja inspiraatio haettu jostain kirjasta (jonka nimeä en tietenkään nyt löytänyt mistään), toteutettu osittain omasta päästä. Resoreista ois voinu tehä väljemmät, mut muuten olen kyllä kerrankin ihan tyytyväinen! Laitan joskus vielä parempia kuvia kun pääsee oikeaan käyttöön. Asuun kuuluu toki myös ruskea virkattu lippis, mutta en viittiny nyt kuvata kun on vielä kerällä tuolla lankasaavin pohjalla..

Mr.Pupuun on sitten jo edellä mainittujen tuskan ja hien lisäksi tuhlattu aika rutkasti yöunia, sekä ihan raakaa voimaa. Vääntelin vitosen koukulla kaksinkertasesta Katrista ja kyllä sitte kiristeli hartioita makiasti.. Pupun vaatetukseen ei enää paukut riittäneet, mut ehkä nekin joku päivä vielä ilmestyy.

Mulla on muuten uus harrastus! Eikö se oo harrastus tai jopa perinne jos oon kahtena vuotena peräkkäin jo tehny? Tämmöstä siis:


Melkonen martta.. Jos joku ois viis vuotta sitten kertonu että jonain päivänä oikeen innoissani säilön jotain (syötävää, kaiken muun säilöntä kyllä onnistuu oikein luontevasti), niin oisin saattanu vähän kulmia nostella. Mut kai tääkin on vaan sitä ikään liittyvää, niinku sekin ku yks ilta yllätin itteni innolla oottamasta että lapset nukahtaa jotta pääsen herkuttelemaan.. enkä toki sillä perinteisellä suklaalla, vaan kaalilaatikolla! Onkohan tää jo vähän säälittävää?