Kierrätystä

Tyttösten uudesta pissaavasta nukesta tulee myös kestoilija. Ainoa toive vaippojen suhteen oli, että "pittää olla vaalianpunanen", ja tätäpä sainkin tovin pähkiä kun mun jämäkankaista ei pinkkejä juuri löydy. Mut sittepä hoksasin rikkinäisestä sateenvarjosta talteenotetun kankaan josta piti tulla "talvipihatyyny", josko ois tarpeeksi neitimäistä kakkuineen kaikkineen! Nää vaippaset on tehty lankaa vaille kokonaan vanhasta tai vielä vanhemmasta, sisällä on pyyhkeenä ja luutunakin palvellutta froteeta, kuminauhat on myös hyvin käytetyt, kuin myös tarrat.



Tuossa vaippoja suunnitellessa yllätin muuten itteni miettimässä pesutarroja ja kankaan hiostavuutta. Tuli ihan kohtuullisen viisas olo kun tajusin että ehkä se nukke ei niin herkästi hikoile vaikka puoliksi elävältä vaikuttaakin, ja tuskin sieltä pyllystäkään niin tujua tavaraa tulee että pitää myötäänsä olla pyykkäämässä.. eihän..?

Heinäkuun heinämies

Kesäkuusta päivää

Joku päivä tuossa mietiskelin taas tuota poikasen vaippahommelia. Hän on jo niin iso poika että ei kait tuo pitkään enää vaipoissa viihdykään, mut innostus noihin kestovaippoihin on edelleen kova. Mehän alusta alkaen vaan osakestoiltiin, eli yöt, päikkärit ja kyläilyt mentiin maissivaipoilla, ja tuossa puolisen vuotta sitten supistin tuon kertailun vaan yöhön. Mut kun nyt nuo pissilirit löytyy yhä useammin vaan tuolta lakanoilta aamuisin, ja lisäksi mulla johonkin hermoon tökkii pakata noita maissivaippojakin muovipussiin.. Että vieläköhän tuota sitten kokeilis yöksikin kestoa? Ja milläköhän laitoksella, kun meinaa melkosesta paketista tulla läpi jo parin tunnin päikkäreilläkin. Ompelin kokeeksi sellasia jättivaippoja hampusta, mut aikansa ottaa että ovat hyvässä imussa, ja villaimuja ois varmaan kans hyvä tehä lisää.. Kumpikohan on ennemmin valmista, vekara kuivana vai mun vaippasuunnittelut :D

Nohhh, mut tein mie tämmösenkin:

Keksin tuossa päivänä eräänä kestohousuvaipan, ja sitte ei muuta ku hommiin. Ja valamista tuli, kauhealla jäljellä mut ihan toimivaksi. Ja sitte huomasin että joku muu oli saattanu sen keksiä ennen mua.. Tai ehkä muutamakin..kymmenen ;) Mut nyt mulla on ainakin toivoa että saan vaippaompeluinnostusta purettua vaikka noihin harkkahousuihin tulevaisuudessa jos ei vauvaa löydy kenelle tekeleitään tyrkyttää.

Noiden vaippojen lisäksi on ollu tässä muutakin mietinnässä. Nimittäin sellanen materia-ahdistus. Kun jollain tasolla kuitenkin koen että sitä onnea on tullu ajoittain koitettua hankkia hankkimalla kaikkea, ja onko se sitte jotain hyvää oloa pitemmän päälle tuonut.. Ei? Just sitä ahistusta enemmänkin. Ja ei kai jokainen vauvatavarakaan voi olla "muisto" mikä pitää säilyttää? Jos aattelee vaikka ihan huonekalujakin, niin mulle tärkeimmät ja rakkaimmat on kaikista vanhimmat mööpelit mitä meiltä löytyy, muu on lähinnä semmosta tilaavievää, ei millään tavalla kivaa. Ja oikeasti, jos kuopus ei nukkunut pinnasängyssä hetkeäkään eikä uutta vauvaa ole lähiaikoina tulossa, niin ihanko oikeasti on järkevää säilöä sitä (liian isoa ja hankalaa) pinnasänkyä vaatehuoneessa kun ei varastoakaan ole?

Mun tarttee nyt ihan oikeasti alkaa vähän suunnittelemaan tätä hommaa..

Lakkinen

Tuossa muutama kuukausi sitten konttailin divarin alahyllyjä ja löysin sieltä 60-luvulla tehdyn kirjan jossa oli kaikenlaista pukinetta lapsille vauvasta vähän isompaan (ja nyt harmittaa melkosesti etten ostanut pois..). Mieleen kuvista jäi neulottu hattu, jossa oli nätti pyörylä korvan päällä. Neuloen en oikein ite osaa (=jaksa) soveltaa, joten Pikkukiisken ihanasta blogista löydetty lakki oli todella iloinen vinkkiyllätys! Ei muuta ku hommiin, ja valmista tuli nopeasti. Lopputulos on juurikin sopiva kun leventelin ja kaventelin keskikappaletta, sekä myös tykätty ja jo ainakin viikonverran paljon pidetty :)

Pakkopakkopakko

Nimittäin saaha ees jotain aikaseksi. Meijän kotiinpaluu ei totisesti sitten sujunutkaan ihan kitkattomasti ja tämä härdelli alkaa pikkuhiljaa jo tympäseen. Säästän teitä likaisilta yksityiskohdilta, mutta aika nyt sitten näyttää kuinka pitkään voidaan talossamme asustella..



Ja sitte muuuuuuta. Oon tainnu ennenki mainita että mulla ei oikein ole ollu mieltymyksiä siniseen väriin, tai ainakaan semmosiin tiettyihin, tummansinisiin varsinkaan. Mut jostain syystä mun yks sini-puna-valkonen retrokangas on kiehtonut kovasti, ja osasyynkin taisin viimein tajuta. Mulla on nimittäin tallessa yks oma vanha mekko joka on saman värinen, eri kuvioilla tosin, ja tästä oon tykänny niin pajon että on tyttösillä ollut 1-vuotiskuvissakin aikoinansa päällä. Nyt sitte pitkän hauduttelun jälkeen sain aikaseksi tuosta omasta kankaasta poikaselle puvun (on siitä kyllä aiemminkin tehty vaikka mitä, onneksi oli reilusti). Tosin meidän pikkumies onkin niin iso, että housut joutaa samantien pois.. mut ehkä se on hyvä vaan, ois nää olleetkin yhdessä ehkä vähän överit.

Malli ei ollu yhtään yhteistyöhaluinen. Päivän tinkaamisen jälkeen sain suostuteltua sovittamaan, mut lopputuloksena oli siltikin hyvin loukkaantunut pieni mies.. Kauheita tamineita se ilkiä äiti kehtaa toiselle tunkea..


Ja tuossa ommellessa kyllä taas tuli mietittyä muutamaan kertaan että mikä ihmeen itsekidutus tuohonkin hommaan oikeen ajaa.. kun en oikeasti ossaa.




Isommalla tyttösellä oli kademieli pienemmän "hölö-kitty"-mekosta, joten omasta paidasta muokkasin neitille sitten vähän samanlaisen version. Päällekin jopa kelpuuttanut vaikka vähän kittanaksi jäi.

Tämmöttis, tarkotuksena oli jatkaa syvällisemmin tuota aiempaa tavaravuoripohdintaa, mut nyt ei riitä pää, joten luettelomallilla ja huonoilla kuvilla mennään edelleen =/

Kotona..

Reilu viikkonen ollaan tässä nyt asusteltu kotosalla, ja on ollut kyllä viimeajat sellaista haipakkaa suuntaan jos toiseen että ei ole tullu paljoa kankaita ja lankoja hypisteltyä. Kiitos kaikille kommentoijille (olipas vaikea sana :D ) kun jaksatte merkkiä jätellä tästä hitaasta päivittelystä ja vastaamattomuudesta huolimatta <3 Tarkotuksena ois parantaa tässä tulevina kuukausina tahtia, sekä käsityöpuolella että bloggailussa, mutta nähtäväksi jää joko tämä elämä alkais viimein asettumaan uomiinsa ja rauhottumaan..

Ennen muuttoa mulla tuli lähinnä ommeltua vaippoja ja virkkailtua, tosin yhden takki-lakki-housu-yhdistelmänkin sain puoleenväliin valmiiksi, mutta sitten loppui aika ja sitä myötä into kesken. Täytyy toivoa että molempia löytyis ennen ku poikanen kasvaa tamineistaan ohi.

Jostain kumman syystä mulla ei ole mitään muistikuvia siitä mitä oikeen oon saanut valmiiksi asti, mut pari kuvaa onnistuin onkimaan koneen sisuksista kuitenkin. Keskimmäinen lapsukaisista täytti jo hurjat 6-vuotta, ja hänelle virkkailin lahjaksi pupun (ohje kirjasta Amigurumit, jonka sain ite synttärilahjaksi jokin aika sitten). Ja tarttihan sitä sitten intoutua sisaruksillekin tekemään, pupu isosiskolle ja kisu pikkuveljelle :)

Ja kun on vauhtiin päästy niin antaa mennä, valmiiksi tuli myös vuokakello! Tän oli tarkotus olla valmiina ihan erilainen, mut vähän fiiliksen mukaan kuljettiin..

Nyt pitäis sitten paneutua noihin verhojen käänteisiin (että voikin olla inhottavaa hommaa) ja saattaa ainakin yks virkkuu loppuun tässä järjestelyn lomassa :) Palaillaan pikemmin, luulisin.

Lahjomisia

”Äiti, voisiksie tehä tälle hepalle jonku takin?”